tiistai 11. joulukuuta 2012

SILLOIN KUN ON PARASTA PÄÄSTÄÄ RAKAS POIS


COSSAKS KARELIC KATARINA eli NAAPPU KAKKONEN-KEKKONEN 30.6.2010-10.12.2012

Yhteinen hetkemme niin lyhyt, toisen mahdollisuuden sinulle annoin.
Ei kukaan tiedä mitä mietit, mitä koit.
Katson arpea kädessäni, tiedän tehneeni oikein, eihän se ollut ensimmäinen kerta.
Kaikella tarkoituksensa, mutta silti ei ymmärrä, miksi? 
Aito oli tunne painoit pääsi minua vasten.
Tiesit tehneesi väärin.
Tiesit aikasi tulleen.
Niin tärkeä, niin herkkä, vapautunut kahleista,
Joko leikitään? Kysyit jo useamman kerran.
Heilutit häntääsi, olit innoissasi kaikesta uudesta.
Oltiin tärkeitä toisillemme.
Viimeisinä päivinä katsoit kaukaisuuteen kun pyytäen että päästän peloista, pahasta olosta.
Tulit aivan liki.
Minä päästin.
Muista koskaan et unohdu musta pantteri.


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

KAIKU ANNELI PUKKILAN SILMIN

Kaiku kävi syyserkkarissa näytillä ja sai tälläisen arvostelun.

"3 vuotias keskikokoinen narttu.jolla melko hyvät mittasuhteet. Hieman kapeakalloinen pää, kookkaat korvat. Silmät saisivat olla tummemmat. Turhan kapea runkoinen. Kevyt raajaluusto. Niukasti kulmautunut edestä. Puutteellinen eturinta. Hieman pysty lantio. Koira liikkuu takajalat allaan., askel saisi olla pidempi. Ahtaat takaliikkeet. Pehmeä laineikas turkki, pohjavilla puuttuu. Miellyttävä käytös." AVO H

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

UUSI JÄSEN LAUMASSAMME

Laumaamme on liittynyt koeajalle 2,5 vuotias lapinporokoiranarttu Cossaks Karelic Katarina alias Naappu Kakkonen.
Naapun sopeutumista ja elämää uudessa kodissa voit seurata Naapun blogissa.





tiistai 2. lokakuuta 2012

KAIKUN UROSTIEDUSTELU

tuli jalostustoimikunnalta harmittavasti myöhässä. Tästä tosin voin syyttää vain itseäni, koska laitoin tiedustelun menemään eteenpäin liian myöhään. Huraus Duurin käyttöön tuli juuri astutushetkellä esteitä.

Jalostustoimikunta hyväksyy yhdistelmän Huraus Duuri - Taikarummun Diivan Tarina.
Yhdistelmään Wauhtiwelhon B-Max - Taikarummun Diivan Tarina jtk ei ota kantaa tällä hetkellä, koska ei ole vielä tiedossa mihin B-Maxin Ruotsissa syntyneet pennut sairastuivat - 2/8 jouduttiin lopettamaan.

Terveisin,
Karin Sundström
jalostustoimikunnan puolesta


KAIKUN ASTUTUS

Kaikusta otettiin progemääritys juoksupäivänä 11. Arvo olikin jo yllättävästi yli 16 joten lähdettiin sitten kiireellä kohti Hollolaa ja siellä odottavaa Maxia.
Perille päästyämme huomattiin heti että oltiin selvästi oikeillä päivillä liikkeellä, Kuitenkaan nalkkia ei tähänkään juoksuun saatu aikaiseksi. Katsotaan tuleeko pentuja.

Tässä myös huomasin että tärppipäivät voivat vaihdella juoksuittain paljonkin. Keväällä pvt 16-19 ja nyt syksyllä 11-13.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Kaikun juoksut

alkoivat tänään. Karu on kyllä ilmoittanut hyvin selvästi että ne alkavat pian =) Nyt sitten järjestelemään reissua eteläsuomeen. <3

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kuulumisia

Täällä odotellaan Kaikun juoksuja alkavaksi. Montaa muutakin asiaa odotellaan, kuten muuttoa omakotitaloon. Kaiku käy uudestaan Maxilla ja varasuunnitelmakin on jo tehty. =)

lauantai 5. toukokuuta 2012

LIEKSA RN 5.5.2012

Tuomarina Hannu Talvi

"Musta valkoisin merkein. Rotutyyppi ei täysin selvä. Voimakas otsapenger. Hiven vaaleat silmät. Jäntevä tiivis runko. Hyvät, vahvat raajat. Karkea erittäin hyvä karvapeite. Alati pystykorvamainen häntä. Hyvä luonne. Saisi liikkua pidemmällä askeleella." JUN HYL

Prusteluksi Hannu sanoi että hän luuli kehässä olevaa koiraa venäläis-eurooppalaiseksi laikaksi. Ja että sillä on mottipää. Lapinporokoiramaista koiraassa on vain karvapeite. Kehän jälkeen Hannu tuli juttelemaan ja sanoi että muuta koiralle ei voinut antaa. Hän kertoi myös tiukentaneen vastikään ko. rodun arvostelutekniikkaansa. Hän kertoi myös että hän vierastaa musta-valkoista väriä rodussa.

Ohessa kuvia myös ko. laikasta ihan vertailun vuoksi.


Kuvien C. Jaana Kettunen/Ville Huttunen

http://www.hauva.com/node/1567
C. Minna Ryynänen






lauantai 28. huhtikuuta 2012

KORJAUS MAXIN ESITTELYYN

Sain tänään tarkempaa tietoa Maxin edellisestä pentueesta. Pennut ovat siis syntyneet kuolleena. Eviran tutkimuksessa ei ole löytynyt mitään virus tms syytä menehtymiseen. Pennut olivat kuolleet hukkumalla sikiönesteeseen jonkin komplikaation seurauksena.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

KAIKUN ULTRA

Ei korvia, ei korvia ei edes hännäntypykkää näkynyt ultrassa. Jäivät pentuehaaveet tältä erää. Aion kokeilla samaista yhdistelmää vielä uudestaan. Kiitos kaikille tsempanneille!

tiistai 3. huhtikuuta 2012

KOSIOMATKALLA

Kävimme tutustumassa Maxiin juoksujen 9. päivänä Hollolassa. Pariskunta viihtyi hyvin kahdestaan ja yhteinen sävel taisi löytyä.
Juoksujen päivät 11-13 vietimme luonnon rauhassa Maxin kotona. Meillä kaikilla oli niin mukavaa, tosin itse asiaan ei oikein päästy. Max nousi muutaman kerran selkään mutta oli kovin häiriöherkkä. Ei tainnut päivät olla ihan kohdallaan.
Siirryimme lopulta Max mukanamme kesämökille Rantasalmelle ja juoksupäivät 14 ja 15 oli hyvin samanlaisia kun edeltävät. Tosin pariskunta oli hieman vapautuneempi mielestäni.
Sitten alkoi tapahtua kuin salama kirkkaalta taivaalta. Juoksupäivät 16-18 olivat hyvin aktiivisia. Max astui hyvin tehokkaasti ja Kaikukin oli hyvin hommassa mukana. Pariskunta ei koko kosiomatkan aikana jääneet nalkkiin. Onneksi olen jo vuosia sitten oppinut ettei tiineyteen tarvita nalkkia!
Maxi palautui kotiin hyvin väsyneenä. Luulen että nukutti hyvin, koska täällä ainakin uinuttiin ruususen unta.
Nyt odotellaan kuukauden päivät ennen kuin tiedetään tuleeko meille pieniä Maxeja ja Kaikuja <3




WAUHTIWELHON B-MAX

Kaikun sulhaseksi valikoitui loppuvahvametreillä tänä vuonna 5-vuotta täyttävä Max. Suvultaan Max käy Kaikulle erittäinhyvin. Max on astunut aikaisemmin yhden nartun, mutta pennut syntyivät kuolleena. Sen tyyneyttä huokuva nuoren uroksen olemus sai minut vaikuttumaan oikeasta valinnasta,

Max asustaa nelihenkisen perheen kotikoirana Laitilan Kartanon mailla Hollolassa. Perheen koti on saaressa omassa rauhassa, kaukana muusta vakituisesta asutuksesta. Maxin arkeen kuuluu pitkät lenkit ja omasta reviiristä huolehtiminen. Illalla on mukava nauttia perheen jakamattomasta huomiosta.

Luonteeltaan Max on rauhallinen ja iloinen. Hyvin huomaamaton ja sopeutuva koira myös vieraan mukana. Max piippaa hieman turhautuessaan ja siltä paljon intoa muita koirakavereita kohtaan, joskus vähän liikaakin emännän Ritvan mukaan. Maxin luonne tasapainottaa hyvin Kaikun vilkkautta ja vajaata hermorakennetta.

Ulkomuodoltaan Max on tasapainoinen ja rotutyypiltään erinomainen. Kokonaisprofiili on silmää miellyttävä. Sillä on vahva luusto ja runko. Sen eturinta on ikäisekseen hyvin kehittynyt. Hyväilmeinen uroksen pää, jossa kaunis profiili. Silmät ovat tummat. Häntä lähes optimi.

Maxin suku ja terveystiedot

 



torstai 22. maaliskuuta 2012

KAIKUN SILMÄTARKKI

Vajaa 3-vuotiaan Kaikun silmät ell Jari Aho totesi täysin terveiksi! JEEEE!!!!! Huomenna mennään Maxin luo viikonlopuksi. <3

maanantai 19. maaliskuuta 2012

TERVEYSTARKASTETTU KAIKU

Kaiku otti tänään pienet päiväkännit ja kävi luustokuvissa. Samalla kuvattiin häntä. Lonkat ja kyynärät lähtivät hyvinä lausuttavaksi Kennelliittoon. Hännän kuvat laitettiin samaan kuoreen. Yksi viimeisimmistä nikamista kiero joka ei aiheuta jatkotoimenpiteitä. Polvet olivat 0/0.

 Kuvia eiliseltä. Lisää Galleriassa.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

TERHIERIN NUT TO CRACK

En parempaa paikkaa voisi sinulle toivoa
kun sen minkä sait Kaisan ja tyttöjen luona.
australianterrierinarttu
TERHIERIN NUT TO CRACK alias
VIIPU-PERTTI EEVERTTI SORJONEN
synt. 18.11.2005
Haikein mielin luovuin tästä persoonasta.
Viipu asustaa onnellisena kahden koirakaverin kanssa pääkaupunkiseudulla.
C. Anna Lampela

Tassunjälkiä sydämessä,
kuin joku olisi kulkenut siitä vastikään.
joku kulki sydämeni yli,
sinäkö se olit koirani?
Ohimatkallako vain?
Et kai.
Kyllä pysyvästi sinne muutit.
Teit pesän lakanoihin,
merkkasit myös nurkat.
Kipitit läpi sydämen, kurajaloin, karvoin.
Jätit tassunjälkiä sydämeeni.

-Sini Lindroos

 
C. Anna Lampela
Viipun uuden perheen koirakaverit.
C. Anna Lampela

MILLAINEN KAIKU ON?

Niinkun jo Kaikun esittelyssä kerroin olen ostanut sen sikä säkissä-menetelmällä. Täydessä karvassa ollessaan se on keskitasoinen narttu. Sen molemmat vanhemmat kehittyivät myöhään, kuten myös isän puolen koirat. Kauttaaltaan suvun koirat ovat hyväluonteisia, muutama koira jopa lähellä ihannettani.

VERTAAN KAIKUA IHANNELAPINPOROKOIRAANI
  • upea kokonaisprofiili
  • kaunis pää ja hyvät korvat
  • hyvä karkea karvanlaatu
  • hyvät takakulmaukset
  • rittävän pitkä runko
  • miellyttämisenhaluinen
  • ei riistaviettiä
  • riittävän itsenäinen
  • luusto saisi makuuni olla selvästi vahvempaa
  • kapea edestä, rintakehä kehittymätön
  • kulmaukset saisivat edessä olla paremmat
  • kuono-osa on hivenen pitkä
  • häntä on rodulle epätyypillinen, varsinkin liikkeessä
  • puutteellinen hermorakenne.
  • liiallinen nöyryys/narttumaisuus

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Ihannekoirani novellissa

Kirjoittanut: Jaana Kettunen
LAPINPOROKOIRA

Tuntureilla tuuli. Musta koira makasi lumessa, tuulessa taipuneen vaivaiskoivun alla. Tuuli heitti lunta koiran paksulle turkille mutta koira vain makasi. Makasi ja odotti. Se sulki silmänsä, levätäkseen edes hetken. Harmaa susi seurasi koiraa miettien. Eikö se nuku koskaan, hukka harmitteli kun näki koiran valvovan edelleen. Susi lähti jolkuttelemaan pois, ilman saalista. Nukkuihan koira, susi erehtyi. Koiran silmien yläpuolella olivat vaaleat merkit, kuin silmät. Shamaani ne piirsi jotta saisi koira levätä. Toiset silmät valvoisivat koiran puolesta.
Koira nosti päätään, höristi korviaan. Tuuli oli hieman tyyntynyt mutta pakkanen kiristynyt. Koira nousi, ravisteli lumet turkistaan ja tuli pois piilostaan. Ääniä, ihmisen ääniä. Poroja, koiran syke kiihtyi. Tätä se oli odottanut. Ylittänyt jokia, kiivennyt tuntureita. Syönyt mitä löytänyt, siemaissut tunturipuron kirkasta vettä janoonsa. Sitkeästi se oli jatkanut etsimistä, shamaani oli kertonut mistä löytää isännän. Shamaanin sanaan koira luotti eikä turhaan. Tokan ensimmäiset porot näkyivät jo.
Koira toimi sadasosasekunnissa, syöksähti koivun alta ja kimeästi haukkuen käänsi tokasta eksyneen poron takaisin ruotuun. Mies oli pysähtynyt, neljän tuulen lakkiaan rinnalla pidellen peläten poron puolesta. Mutta mitä teki tuo musta susi. Se ei käynytkään poroparan kimppuun vaan käänsi sen, palautti takaisin. Ja nyt musta susi lähestyi häntä. Mies seisoi vakaasti paikallaan, musta susi vain lähestyi. Mitä lähemmäs se miestä tuli, sitä matalammaksi se meni. Korvat luimuun käännettyinä, häntä alhaalla hitaasti heiluen se seisahtui metrin päähän miehestä.
Mies katsoi mustaa sutta. Se näytti aivan kuin olisi hymyillyt. Ystävälliseltä, mies ajatteli. Porotkin olivat pysähtyneet, kaivoivat sorkillaan jotain syötävää. – Ka, musta susi, mies sanoi. Koira vinkaisi ja istahti, häntä edelleen heiluen. Miestä askarrutti muttei kauaa. Läheltä kuului julma ulvaisu ja mies näki kuinka suuri harmaa susi loikkasi hajonneen tokan uusimman tulokkaan päälle. Ja taas toimi tuo musta susi.
Koira kääntyi salamana ja kohdisti katseensa. Susi yritti retuuttaa pientä vasaa mutta vasa taisteli. Koira katsahti äkkiä mieheen ja säntäsi sitten juoksuun. Hangessa oli hankala edetä, olihan koira vain puolimetrinen mutta ponteva askel kiidätti koiraa kohti sutta. Hieman kovempaa hankea ja koira ponnisti. Tähtäys osui, koiran hampaat pureutuivat suden paksun turkin suojaamaan kaulaan. Koira murisi ja puri voimainsa takaa. Susi rimpuili ja onnistui iskemään hampaansa koiran kurkkuun. Vasa oli vapaa, se säntäsi takaisin hätääntyneiden vaatimien suojiin.
Mies seurasi pienen mustan ja suuren harmaan taistelua. Hän haistoi veren, näki tuulen juoksuttavan mustia ja harmaita karvatuppoja pitkin hankea. Ilma täyttyi vihaisesta haukunnasta, murinasta ja ulvahduksista. Pian tuli täysin hiljaista. Suuri harmaa pakeni, pieni musta jäi lumeen makaamaan. Mies pelkäsi pahinta. Se sai hänet rempomaan itsensä läpi hangen ja polvistumaan mustan suden viereen. Sydän löi, kaulasta valuva tummanpuhuva veri levisi vitivalkeaan hankeen. – Taistele niin kuin äsken, mies sanoi ja musta susi avasi silmänsä.
Koiraan koski. Susi oli saanut iskettyä hampaansa kaulaan, onneksi ohi suurimmasta suonesta. Koira näki miehen polvistuneen viereensä. Koira hätääntyi. Sen piti palvella miestä, ei miehen häntä. Se kokosi voimansa, hivuttautui ylös. Jalat olivat huterat mutta koira pysyi pystyssä. Se katsoi mieheen nöyrästi. Mies ojensi kätensä ja silitti koiran päätä. Side oli luotu.

Minkä takia, miksi sinä, susi leirissä, porot. Hätääntyneet kysymykset sinkoilivat ilmassa miehen palatessa leiriin mutta mies kuittasi ne huiskauttamalla kättään ilmassa. Koira seurasi miestä, aivan hänen kannoillaan. Ilta alkoi hämärtyä leirin ylle. Nuotion ympärille oli kokoontunut leiriläisiä, mieskin koiransa kanssa. Ensin mies jakoi kuivalihansa koiran kanssa ja alkoi kertomaan uskomattomalta kuulostavaa tarinaa muille. Yllättyneet huokaukset ja ihastuneet huudahdukset kaikuivat ilmassa. Mies taputti tuon tuosta mustaa suttansa, koiraa.

Kymmenen vuotta kului nopeasti. Mies oli ylpeä koirastaan. Sen maine kiiri ja muutkin poromiehet kävivät ihmettelemässä tuota mustaa, merkein varustettua pientä sutta joka piti porot tokassa, auttoi eksyneen takaisin ja piti sudet loitolla laumasta. Ihmettelivät sitäkin, miten vähällä se pärjäsi. Kuivalihapala riitti eikä se edes pyytänyt lisää norkoilemalla ruokailevien ympärillä. Sen häntä ei lakannut koskaan heilumasta. Pyöri eritoten silloin kun tarpeeton vaadin teurastettiin ja mehevä reisiluu ojennettiin koiralle. Janonsa se sammutti puroista, talvisin haukkasi lunta. Sen turkki oli karkeahko hylkien tuulta ja sadetta. Se oli myös tuuhea, keväisin irtoava pohjavilla oli hyvää täytettä ja lämmikettä.

Koskaan se ei ollut kellekään vihainen, päinvastoin. Nöyrä se oli kyeten kuitenkin itsenäiseen työhön. Haki lasten heittämiä poronnahkapalloja hangesta, poimi pudonneen vanttuun palauttaen sen omistajalle ja käpertyi öisin isäntänsä jalkopäätä lämmittämään. Kipeäkään se ei koskaan ollut. Terverakenteinen, rungoltaan pidempi kuin korkeampi. Sillä oli voimakkaat raajat ja lihakset. Niiden avulla se liikkui nopeasti ravaten hangessa. Olipa oppinut tavankin säästää energiaa. Pitkillä matkoilla se ravasi yksijälkisesti, jaksoi näin pidempään. Koskaan siitä ei huomannut että se väsynyt olisi. Aina yhtä valmis töihin tai leikkimään lasten kanssa. Kerrassaan mainio musta pieni susi, mies jaksoi koiralleen hokea.
Eräänä loppusyksyn aamuna koira huomasi olevansa väsynyt. Se nousi sijoiltaan ja meni ulos. Se kiersi kaikki leirin ihmiset, lipaisi hellästi nuorimmaistakin nukkuvaa poskesta. Isäntäänsä se ei nähnyt, hätääntyi jo hieman. Koira päätti odottaa, meni takaisin paikalleen ja laski päänsä huokaisten kuin noenviiruttamiin käpäliinsä. – Tule, tule ottamaan, koira heräsi miehen ääneen. Isäntä heilutteli mehevää lihapalaa kädessään ja koira nousi. Ilmehti kuin hymyillen ja takapää hännän tahtiin keikkuen otti palan isännän kädestä. – Olet sinä korvaamaton, mies sanoi ja taputti koiraa. Silti koira lähti.

Koko leiri oli surunmurtama. Koira, se oli kadonnut. Isäntä epäili, että liekö se suuri harmaa susi äkäistyksissään päässyt yllättämään koiran. Samaan aikaan sen samaisen vaivaiskoivun alla koira etsi sopivaa asentoa. Sen sydän huusi tuskasta, se ei olisi halunnut jättää isäntäänsä. Nyt se oli ollut pakon edessä. Koiran aika on lyhyt, isännän mielestä liian lyhyt. Kun tunnet aikasi olevan lopuillaan, lähde pois. Niin shamaani oli koiralle kertonut ja koira oli lähtenyt. Kunhan nyt vain shamaani pitäisi lupauksensa. Koira asettui kiepille, sulki silmänsä ja huokaisi.

Samaan aikaan shamaani hätkähti, sen rumpu oli kumahtanut. Koira, shamaani ajatteli heti. Muisti vielä sen mustan eikä unohtaisi lupaustaan. Pohjoistuuli puhalsi ihmeen lämpöisesti. Shamaani laittoi tuulen pulloon, ripotteli sinne nokea ja kosteaa multaa, tupsun mustaa karvaa, teki taikojaan. Samaan aikaan mies vaelsi tokan kanssa tunturilla, surren koiraansa. Tokka löysi syötävää, pysähtyi. Mieskin asettautui hetkeksi, siemaisi vettä nahkaisesta leilistään. Puraisi haluttomana kuivalihaansa, sitä jonka ennen koiran kanssa jakoi. Tokka jatkoi matkaa, mies perässä. Ne ohittivat yksinäisen vaivaiskoivun joka oli tuulesta taipunut.
Pieni, musta merkkivärinen susi, koira, oli noussut vaivaiskoivun alta ja liittynyt miehen seuraan. Siinä se perässä juovatti, mies hymyili.

Kaikun terveystarkastukset

Kuitenkin näille tuli sitten kovin kiire. Onneksi sain ell Mervi Savinrannalta täältä Lieksasta ajan maanantaille lonkka., kyynär- ja selkäkuvaukseen sekä polvitarkastukseen. Ja torstaina sitten ell Jari Aho Joensuussa peilaa silmät. Niistä tulokset sitten kun niitä saadaan.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Kaikun juoksut alkoivat

Kaiken kruunaa Kaikun eilen alkaneet juoksut. Neiti on tarkoitus astuttaa tähän juoksuun ja toiveissa olisi keväällä pieniä koiranpoikasia <3 Yhdistelmästä lisää myöhemmin.

Lisätietoa

Tämä on siis kennelin uutissivu ja tarkoitus on julkaista kennelin kotisivut yritykseni kotisivujen yhteydessä lähiaikoina. Tosin ennen sitä ajattelin päivittää jotain tietoja tännekin ;)

Avajaiset!

Anottu kennelnimi näkyi jo hyväksyttynä OmaKoira-palvelussa. On siis aika avata tämäkin, kennel Ihanniinku uutissivut.
Tervetuloa!

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

KUOPION JALOSTUSPÄIVÄT 29.1.2012

Tuomarina Paula Heikkinen-Lehkonen

"Kookas. hieman korkeajalkainen narttu. Pitkä kapea pää. Kevyt kuono. Hyvänkuntoiset puhtaat hampaat. Hyvä rintakehän syvyys ja tilavuus. Hyvät raajojen kulmaukset. Paksu tuuhea turkki. Varma. rauhallinen käytös. Hieman tanakassa kunnossa. Liikkuu edelleen vaivattomasti." VET EH

KUOPION JALOSTUSPÄIVÄT 29.1.2012

Tuomarina Eija Lehtimäki

"Hieman lyhytrunkoinen, riittävän vahva urospentu, jolla vahva leveäkalloinen pää. Tiivis runko, riittävästi kulmautuneet raajat. Liikkuu riittävällä askelpituudella. Häntä kiertyy selälle. Hyvä luonne." PEK 1

KUOPION JALOSTUSPÄIVÄT 29.1.2012

Tuomarina Paula Heikkinen-Lehkonen
"Korkeajalkainen ja kevyt kokonaisuus. Voimakas karvanlähtö on vienyt turkin mikä korostaa kevyttä yleisvaikutelmaa. Suippo ja kevyt kuono, mutta hyvä pään profiili. Tummat silmät. Kevyt luusto. Suora selkä. Vatsaviiva nousee turhan voimakkaasti. Hyvät takakulmaukset. Musta punaisin ja valkoisin merkein. Avoin. ystävällinen käytös." AVO T

lauantai 28. tammikuuta 2012

KAIKUN JALOSTUSTARKASTUS

Ikä 2 v 7 kk
Yleisvaikutelma: hyvä, kauttaaltaan kevyt
Koko: 47 cm
Purenta: ok
Hampaat: ok
Tyyppi: hyvä
Mittasuhteet: voisi olla pidempi
Sukupuolileima: selkeä
Pää: kevyt
Ilme: hyvä
Kallo: kapea
Kuono: kevyt. siro
Kirsu (pigmentti): hyvä
Otsapenger; normaali
Korvat: hyvät
Silmät: hyvät
Luusto: kevyt
Ylälinja: hyvä
Alalinja; kuroutuu voimakkaasti
Rintakehä: kapea
Eturaajat: yhdensuuntaiset
Eturaajojen kulmaukset: saisi kulmautua voimakkaammin
Lanne; hyvä
Lantio: luisu
Taka-raajat: oikeasentoiset
Takaraajojen kulmaukset: hyvät
Liikunta: Liikkuu lyhyellä askeleella takaraajat rungon alla, takaa ahtaasti
Käpälät: rodunomaiset
Häntä: Oikeinkiinnittynyt, mutta kantaa liikkeessä ylhäällä
Karvapeite; laatu erinomainen, karhea. Karvanlähdössä.
Väri: musta merkein
Yleiskunto: erinomainen
Luonne: miellyttävä, rodunomainen
HYVÄKSYTTY
Huomautuksia: Uroksen vahvuusaste ja mittasuhteet