MEILLE KOIRAVAUVOJA

Niin ne vuodet vierivät ja unelmiinsa kun uskoo se toteutuu. Jätin jalostusoikeuden ensimmäisen pentueen Lappuliisaan. Syy siihen miksi tätä on pitkitetty näin pitkään on Lissun sisaren Karhunkukan sairastama nuoruusiän harmaakaihi. Pentueesta 4/6 on silmätarkastettu ja ainoana löytönä on tämä Nutun sairaus. Joten päätin ruveta pelaamaan sitä kuuluisaa geenilottoa. Toinen asia johon erityisesti on kiinnitettävä huomiota on pentueen luonteen kovuus ja toimintanopeus. Tämä asiahan ei tullut yllätyksenä koska pentue on linjattu mielestäni maksimaalisesti. Hyvin tuntemani pentueen taustalla olevat koirat periyttävät luonteikkaita koiria.

Lappuliisa "Lissu" (koiranetissä)

Lissu elää perhekoiran arkea maalla ja on tottunut lapsiin, hevosiin ja kissoihin, ainakin. Lissu on arjessa huomaamaton ja helppo. Ei vierasta uusia tilanteita mutta ei tykkää niissä ollakaan. Lissu on luonteikas narttu joka on kuitenkin nöyrä. Riistaviettiä löytyy hieman. Kokonaisuudeltaan Lissun luonne on tasapainoinen, 

Ulkomuodoltaa Lissu on melko vaatimaton. Sillä on kaunis nartun pää ja kaula. Hyvä linjakas runko. Luustoon kauttaaltaan toivoisin sille lisää vahvuutta. Se on tasapainoisesti kulmautunut. Häntä ei kaarru selän päälle ja karva on niukkaa ja pehmeää.

Lissun on kuvattu luustoltaan terveeksi lonkat A/A ja kyynärät 0/0 ja silmäpeilauslausunto terveen papereilla voimassa kevääseen 2018.

Mitä etsin?

1. Urosta jolla on tasapainoinen ja rauhallinen luonne

2. Suvun tiedossa olevat silmäsairaudet vähäisiä.

3. Vahvaluustoinen tasapainoinen rakenne

Löysin Rekon (koiranetissä)

Löysin Rekon sosiaalisen median kautta ja kiinnostuin papasta koska sen suku on erilainen ja sukua ei ole käytetty jalostukseen paljoa. Ulkomuodoltaan Reko miellytti myös silmääni. Näyttelyssä Reko on käynyt muutaman kerran saaden pääasiassa H:ta. Laatumainintaa on laskenut omistajan mukaan koko. Rekolla on yhdet rekisteröidyt jälkeläiset Iresa Wandan kanssa vuonna 2014. Pennuista kaksi on peilattu silmiltään terveeksi. Pentuetta ei ole käytetty jalostukseen. Nyt olisi viimeisiä hetkiä käyttää pappaa jalostukseen ennen kun ikä tulee vastaan ja silmäpeilauslausuntokin on vielä voimassa.

Asiassa oli vain yksi hidaste ja se oli matka. Reko asustelee Sodankylässä. Halusin nähdä Rekon ennen astutusreissua, Näppäränä naamioin vuosittaisen taipumustesti ja paimennuskisaviikonlopun lomareisuksi. Niinpä vietimme huhtikuun alun viikonlopun istuen Sattaisen poroaidalla. Tapasimme sukulaiskoiria ja ihastelimme suorituksia.

Sitten se tärkein eli Vaaralan perheen luona vierailu ja Rekon tapaaminen. Ja mitä löysin? Löysin paljon enemmän kuin uskalsin toivoa. Pihassa minua odotti hyvärakenteinen ja iloinen vanha herra, Reko on toiminut kotikoirana olon ohella työkoirana. Sen suku on täynnä toimivia työkoiria. Illan aikana Reko osoittautui upeaksi persoonaksi jota on vieläkin ihastukseltaan vaikea kuvata. Rauhallinen, uusiin asioihin lunkisti suhtautuva sosiaalinen rapsutuksia kerjäävä koira. Se piti kuitenkin koko ajan sivusilmällä huolta laumastaan, oli nöyrä ja huomaamaton. Tarvittaessa Rekosta löytyi virtaa ja toimeliaisuutta. Pilkettä silmäkulmassa unohtamatta. Reko on ollut perusterve koko elämänsä ajan. Perheen tytär Tuija on harrastanut Rekon kanssa mm. agilitya. Reko on vahvarakenteinen ja sopusuhtainen uros. Sukupuolileima on selvä ja päässä on hyvin täytettä. Sillä on upea karkea pysty puolipitkä turkki. Oikea-asentoinen häntä jonka se kantaa liikkeessäkin paimenkoiralle tyypillisesti alhaalla.

Näinpä sitten kotiin lähti onnellinen kasvattaja joka jäi malttamattomana odottamaan Lissun juoksuja joiden odotettiin alkavaksi toukokuun lopulla. Mutta kuinkas kävikään. Juoksut alkoivat lankalauantaina. Lopputulemana se että olimme kuukauden sisään jo toista kertaa menossa Sodankylään. Osuimme paikalle kreivin aikaan ja astutus onnistui kolmena peräkkäisenä paivänä ja edelliskerrasta viisastuneina jäimme pohjoiseen viikoksi.